lauantai 11. syyskuuta 2010

Ilkka Remes, Hermes


 Lähdin lukemaan kirjaa melko epäilevästi, sillä en ollut silloin kovinkaan suuri kirjojen ystävä. Aluksi lukeminen saattoi olla hieman ns. "pakkopullaa", mutta pikku hiljaa aloin pitämään kirjasta yhä enemmän ja enemmän, varsinkin sen takia, että kirja sisälsi paljon jännitettävää. Silti kirjaa pystyi lukea rennosti, ja se sopi itselleni ainakin hyvin iltalukemiseksi, sillä riittihän kirjassa luettavaakin moneksi illaksi. Nyt selailtuani kirjan läpi melko nopeasti, niin suurin osa asioista muistui mieleeni, sillä siitä on jo aikaa kun luin kirjan.

 Kirjan päähenkilöitä ovat Aaro Korpi ja Niko, jotka ovat Ilkka Remeksen nuorten romaanien tuttuja hahmoja. Aaro Korpi on 14 vuoden ikäinen nuori poika ja on aikuisten romaaneissa esiintyvän Antti Korven poika. Aaro on usein päähenkilönä Ilkka Remeksen nuorten romaaneissa yhdessä hänen kaverinsa Nikon kanssa. Niko on 18- vuotias Aaron hyvä ystävä. Yhdessä he seikkailevat ympäri Eurooppaa, usein sen takia, että ovat väärässä paikassa väärään aikaan. Sivuhenkilöilläkin on kirjassa merkittävä rooli, kuten Nikon serkku Anatoli Lahtinen, venäläinen majuri Andrei Sabalin, Oleg, joka on Salabin apulainen ja EADS:n turvallisuusasiantuntija Percy Johnson.

Aaro ja Niko ovat Saksassa ostamassa autoa, jonka he sitten aikovat myydä Suomessa voitolla ja jakaa rahat keskenään. He onnistuvatkin ostamaan melko halvan mersun, mutta Suomessa kun he yrittävät rekisteröidä autoa, paljastuu, että mersu onkin laiton ja heille olikin myyty varastettu auto. He päättävät myydä mersun pimeästi väärällä nimellä Erkki Virtanen ja ostaja löytyykin melko nopeasti. Autosta on kiinnostunut eräs Karl Mäyrä, joka onkin peitenimellä toimiva venäläinen majuri Andrei Sabalin. Sabalinin tehtävänä Suomessa on varastaa huippusalainen eurooppalainen high tech -sotakaluston prototyyppi, jota kutsutaan Hermekseksi. Sabalinin ostettua auton hänkin huomaa autoa rekisteröidessää, että auto on varastettu. Hän polttaa auton ja ostaa uuden sen tilalle. Vakuutusyhtiön työntekijät löytävät poltetun auton ja saavat selville, että auton laillinen omistaja on Niko. He uhkaavat Nikoa syytteellä vakuutuspetoksesta, joten Nikon ja Aaron täytyy jotenkin saada todistettua, että he olivat jo myyneet auton.

Nikon serkku Anatoli suostuu auttamaan heitä pälkähästä ja he yrittävät saada sovittua haastattelun Sabalinin kanssa. He onnistuvatkin siinä ja piilottavat ennen haastattelua Anatolin vaatteisiin nauhurin, jotta he kuulisivat keskustelun ja saisivat talteen sen tiedon, että Sabalin olikin auton todellinen omistaja. He tekivät kuitenkin kohtalokkaan virheen, sillä nauhuri ei ollutkaan mennyt päälle ja he joutuivat sopimaan uudesta haastattelusta Sabalinin kanssa. Tässä vaiheessa Sabalin kuitenkin epäili jo jotain, ja hän otti Anatolin vangiksi. Niko ja Aaro miettivät kuumeisesti, että miten voisivat pelastaa Anatolin. Anatolin ollessaan majurin miesten vankina, hän saa selville, että he suunnittelevat jotakin. Kun hän lopulta pääsee takaisin Nikon ja Aaron luokse turvaan, he ryhtyvätkin seuraamaan majuria ja tämän miehiä. Lopulta he saapuvat syrjäiseen Suomen metsään, jossa he huomaavat, että tekeillä on jotain hyvin salaperäistä. Epäilyksiä herättävät varsinkin tiellä vartioivat suojelupoliisit, jotka he joutuvat kiertämään päästäkseen katsomaan lähempää, että mitä vartioitavaa ja salamyhkäistä alueella on. Alueella testataan hyvin salaista prototyyppiä, Hermestä, joka muistuttaa pientä lentokonetta, mutta on sen ääni on miltei olematon. Laitteen tarkoituksena on soveltua hyvin mm. vakoilutehtäviin, joissa äänettömyydestä on hyötyä rutkasti. Sabalinin tarkoituksena on varastaa tuo prototyyppi Hermes, joten he sekoittavat sen ohjaussysteemin ja kauko-ohjaavat Hermeksen luokseen. He siirtävät laitteen rekkaan ja huomaavat samalla heidän touhujaan seuranneen Aaron, ja lukitsevat hänetkin perässä. Niko huolestuu Aaron katoamisesta ja ilmoittaa poliisille tiedon Hermeksen varastamisesta ja Aaron katoamisesta.

Sabalin lähtee kuljettamaan Hermestä Venäjälle ja mukana on vangittuna on myös Aaro. Suomen tullin kohdalla heille ilmenee kuitenkin ongelmia, ja heidän täytyykin vetää Suomen tullinporteista voimalla lävitse. Venäjällä he menevätkin jonkinlaiselle yksityisalueelle, jossa he aikovat säilyttää Hermestä. Aaron he lukitsevat suureen latoon, mutta fiksuna nuorena hän huomaa, että ladossa ei ole sokkelia. Näin hän pystyykin kaivautumaan ulos ladosta jonkinlaisen emaalimukin avulla. Ulos kaivauduttuaan hän ryhtyy hädissään etsimään jonkin tapaista pakoreittiä, mutta alue on aidattu sähköaidoin. Ulospääsyä etsiessään hän löytää Hermeksen, joka on säilössä varastorakennuksessa. Hetken mielijohteesta hän keksii, että hänen ainoa mahdollisuutensa päästä karkuun on mennä Hermeksen kyytiin ja lentää itse pois. Hänen onnistuukin saada kone ilmaan ja lentää sillä Suomen ja Venäjän rajan ylitse takaisin Suomeen. Hän laskeutuu nähdessään autoilijan joka lainaa hänelle puhelinta. Aaro soittaa sillä Nikolle, joka on on ilmoittanut poliisille Aaron katoamisesta. Todellisuudessa "poliisit", joille Niko ilmoitti Aaron katoamisesta ovatkin ulkomaalaisia agentteja, jotka ovat kiinnostuneita Hermeksestä. He tulevat hakemaan Aaron ja Hermeksen sieltä, mistä Aaro oli Nikolle soittanut. Heidän yllätyksekseen nämä "poliisit suuntaavat kohti merta ja heidän ryhtyessä siirtämään Hermestä laivaan, selviää Nikolle ja Aarollekin viimeistään, että kyseessä eivät ole oikeat poliisit. Aaro ja Niko pakotetaan mukaan, jotta nämä eivät pääsisi ilmoittamaan asiasta kenellekään, mutta matkalla pois Suomesta merivariosto tulee ja pelastavat Aaron ja Nikon.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyaikaisen Venäjän ja Suomen välimaastoon, mikä on hyvin yleistä Ilkka Remeksen kirjoissa. Ilkka Remes onkin mielestäni hyvin mestarillinen kuvaamaan sitä jännitettä, mikä vallitsee esimerkiksi juuri tässä kirjassa Suomen ja Venäjän välillä. Tarkempia tapahtumapaikkoja ovat Hermeksen testauspaikka suomen korvessa, sillä Hermeshän on high tech -sotakaluston prototyyppi ja sille tarvitaan alue, missä sitä testataan. Lisäksi muita paikkoja ovat Ideapark, Suomen ja Venäjän tullit, sekä lato ja rekka, jossa Aaro oli vangittuna.

Omasta mielestäni kirja oli todella hyvä. Remes kuvaa romaaneissaan hyvin tapahtumapaikat ja osaa pitää loistavasti yllä jännitettä, jolloin kirjaa lukiessa olo ei tule tylsäksi. Kirjan kuvailu ja tapahtumat olivat lisäksi niin todentuntuisia, että välillä sitä sai jopa itsekin katsoa taakseen, että onko siellä joku tai jokin. Kaikin puolin kirja oli loistavaa ajanvietettä ja siksi pidänkin Ilkka Remeksestä, sillä hänen muutkin teokset ovat lähes saman tasoisia. Hyvä kirja, kiitos Remes!


 

5 kommenttia:

  1. Kerroit kivasti kirjasta ja se sai mutkin kiinnostumaan siitä. Henkilökuvaukset ja juonikin oli kerrottu hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Kerrot mun mielestä hyvin juonesta ja henkilöistä. Oot kertonut hyvin mielipiteesi kirjasta ja oon ihan samaa mieltä remeksestä ja sen tavasta kirjoittaa todentuntuisesti! Tää on just hyvä :)

    VastaaPoista
  3. Kuten jo mainittu, omaa mielipidettä löytyy sekä juoni on kerrottu hyvin. Itse en ole ikinä lukenut Remeksen kirjoja, mutta tästä kyllä heräsi kiinnostus. Hyvin kirjoitettu blogi!

    VastaaPoista
  4. Hienoa!

    Kerrot selvästi, miksi pidät kirjasta. Osaat myös sijoittaa sen selkeästi osaksi Remeksen tuotantoa ja lajityyppiään. Remes on niitä harvoja kirjailijoita, joiden nimi komeilee sekä nuorten että aikuisten kirjojen bestseller-listoilla. Syyt siihen selviävät hyvin tekstistäsi.

    Kun keräilimme koulumme ja Vaskivuoren lukion suosikkikirjoja, Potterit, Houkutus-sarja ja Remekset nousivat selvästi kärkikolmikkoon. Itse pidän näistä kolmesta eniten juuri Remeksistä.

    Usein käy juuri niin kuin Sinullekin: Remekset vetävät vetävillä juonillaan ensin trillereiden ja sitten laajemminkin kirjallisuuden maailmaan. Ja sitten se onkin menoa!

    VastaaPoista